31.1.2011

Баня!

Jatkuva kodinvaihto on yllättävän rankkaa ja olinkin aivan hajalla viimeisen muuton jälkeen. Onneksi heti kulman takaa löytyi maailman paras rentoutumiskeidas. Banja!
Lähibanja on perinteinen kaupungin omistama ihmispesula, toisin kuin monet keskustan ökybanjoista, joissa saa oman nahkatuolin, hierojan ja muut setit. Meidän banjasta hohkasi vielä perinteinen venäläinen saunomiskulttuuri.
Olin matkassa venäläisten tuttujen kanssa, joten kerrankin sain ohjeet oikeanlaiseen banjakäyttäytymiseen. Aiemilla kerroilla oon vaan sekoillut muiden mukana enkä tajunnut ollenkaan session nyansseja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Olen saattanut jopa vihtoa löylyjen väärässä vaiheessa.
Kaikille banjanoviiseille, lukekaa tarkasti.
Ensinnäkin mukaan pitää ottaa kolme isoa pyyhettä (mulla oli tietty vaan yksi). Yksi taukopyyhkeeksi, yksi kuivaamiseen ja yksi hiuksille. Lisäksi vakiovarusteisiin kuuluu muoviläpyskät (check), saunahattu (ei, kaveri lainasi) ja pepunalunen (eli käytännössä neljäs pyyhe). Nämä varusteet ovat siis minimivaatimukset banjailuun. Mutta tietenkin kaudenhoidon maailmanmestarit, eli venäläisnaiset, raahaavat saunasessioon vielä toisen rinkallisen kamaa viikottaista puunausta varten. Näistä lisää myöhemmin.
Okei, kamat on pakattu. Nyt olet valmis astumaan banjarakennuksen eteiseen. Vastassa ovella on tietty babushka ottamassa maksun, toinen narikassa ja kolmas banjan ovella ohjaamassa oikeaan loosiin. Loosit on neljän hengen nahkapenkkejä - vähän kuin vanhanaikaisissa junavaunuissa - ja sinne riisutaan vaatteet ja jätetään kamat. (Lukollisia kaappeja ei ole, mutta ei kukaan sulta mitään tule pöllimään.) Seuraavaksi tassuttelet pesuhuoneeseen muoviläpysköissäsi ja saunahatussasi.
Ovena takana avautuu maailman mahtavin näky. Kymmeniä kaikenkokoisia ja -ikäisiä naisia pesuvatien kanssa valkoiseksi kaakeloidussa huoneessa, jossa on siistiä, mutta remonttia ei ole tehty sitten kylmän sodan alkuvuosien. Pesuhuone on yhtä ja samaa tilaa, jossa on kaalipenkkejä vieri vieressä. Jokaisella on pesuvati ja sen vieressä käynnissä jonkinasteinen kauneudenhoitosessio. Palataan tähän myöhemmin, mutta ensin mennään ekoihin löylyihin. Toisin kuin suomalaissaunassa, banjaan ei vaan kävellä sisään. Venäjällä odotetaan oven takana jonossa (tai no rykelmässä), kunnes - niinikään pelkkiin läpysköihin ja saunahattuun pukeutunut - banjatäti tulee päästämään sisään. Täti on lämmittänyt uunin jollain mystisellä tavalla ja banja on jossain mystisessä vaiheessa valmis uuteen löylykierrokseen. Rykelmä naisia änkee yhtä aikaa jättimaiseen saunaan: tiukimmat babushkat korkeimmille lauteilla ja nörttiulkomaalaiset (minä) alemmille. Eka vähän naureskelleen ja täti heittää hullun setin vettä seinän sisässä olevaan kiukaaseen, mutta sitten joku huutaa "tiha, hiljaa". Seuraavaksi banjatäti kiipeää lauteille muiden sekaan ja käskee kaikkia sulkemaan silmät. Silmät on kiinni ja tunnet vain vesipisaroiden tippuvan selkääsi: banjatar heittää jotain mystistä yrittivettä seinälle ja lausuu ihme mantran. Käsittääkseni kyse oli jostain paholaisten karkoittamisesta. Ehkä (todennäköisesti) olen väärässä.
Tilanne normalisoituu jälleen ja jatkat superkuumassa banjassa hikoilua. Yhtäkkiä venäläinen kaveri alkaa rapsuttaa selkääsi muoviharjalla (ks. lisävarusteet). Teet saman hänelle. Ja kappas, "ensilöylyt" ovatkin ohi. Menet ulos, suihkuun ja suuntaat valtavalle metallipaljulle, jonne kiivetään tikkaita pitkin. On kylmän kylvyn aika. Noviisina käyt kastautumassa paljussa ja kipität äkkiä pois. Samalla katsot ihaillen niitä samaisia ylälauteen babushkoja, jotka hyppäävät pommeja kylmäpaljuun. Ei ihme, että mummot pyörittävät tätä maata.
Kylmäpaljun jälkeen haet vihtasi, joka on ollut likomassa kuumassa vedessä. Ja sitten takaisin banjaan. On löylyjen seuraavan ohjelman vuoro. Nyt kun kuumimmat ensilöylyt ovat ohi ja ilma on enää normaalin kuuma, voit alkaa vihtoa vastallasi. Vihtominen on sallittua vain tiettynä aikana löylysetistä, joten älä ala paiskoa ennen kuin joku muukin tekee niin. Voit läpsytellä itseäsi ja kaveriasi selkään vihdalla - tai toimia kuin venäläiset. Jos valitset vaihtoehdon B, tarvitset mukaasi kaksi vihtaa, rukkaset ja kaverin. Pyydä kaveriasi seisomaan ja sitten kumartamaan kohti seinää. Mene hänen taakseen seisomaan. Pue rukkaset ja ota vihdat molempiin käsiin. Ala rytmikkäästi hakata kaverisi selkää, kylkiä, pakaroita ja takareisiä. Käytä molempia vihtoja rytmissä, äläkä arastele voimankäyttöä. Jatka tätä noin viisi minuuttia ja vaihtakaa sitten vuoroja. Sano hyvästit selluliitille, uloimmalle ihokerroksellesi ja todennäköisesti myös tuntoaistillesi.
Vihtomissession jälkeen hyppää taas kylmäpaljuun ja painu sitten tauolle siihen lähtöpisteen nahkaloosiin, jossa kaverisi jo odottelevat. Tilaa jälleen yhdeltä babushkalta yrttiteetä ja istu alas juoruamaan. Vietä näin seuraavat parikymmentä minuuttia, kunnes huomaat seuraavan löylykierroksen alkaneen. Kun banjatäti ilmoittaa löylyhuoneen olevan jälleen valmis, toista edellämainittu löylykierros.
Noin kolmen identtisen löylykierroksen jälkeen alat olla aika keitetty kaikkien ensilöylyjen, kylmäpaljuvisiittien ja vihtomissettin jälkeen. Mene siis pesuhuoneeseen ja kaiva esiin kaikki loput saunavarusteesi. Shampoon, hoitoaineen, saippuan, kasvojenpuhdistusaiheen, shaverin ja pesusienen lisäksi sinulla beauty-pussissasi aamukahvien käytetyt kahviporot, jalkaraspi, kuorintavoide, kuppausimukupit ja vielä pari pyyhettä. Vuorossa on pesusetti, jonka voit hoitaa lyhyen kaavan mukaan - tai toimia niinkuin venäläiset. Tässä tapauksessa hiero itseesi näitä märkiä, jo kylmettyneitä, käytettyjä kahvipapuja. Huuhtele. Tai levitä pyyhkeesi penkille, käy mahallesi ja pyydä kaveriltasi kunnon selänpesu. Voit myös istahtaa alas ja alkaa raspata rankassa Moskovan-arjessa kovettuneita kantapäitäsi. Muista viilata kuivat ihonpalat pois pelottavan näköisellä jalkaleikkurilla. HC-saunojat iskevät lopuksi vielä kuppausimukupit takareisiin. Kun olet valmis (noin tunnin pesemisten jälkeen), palaa nahkasohville, hörppää jo jäähtynyt teesi loppuun ja pukeudu. A vot, olet valmis. Tähän kaikkeen on mennyt aikaa arviolta 3-4 tuntia. Toista sama käsittely mielellään viikottain, mutta vähintään kahdesti kuussa.

30.1.2011

Kotona!


Eihän siihen mennyt kuin viisi viikkoa, mutta nyt olen vihdoin kotona. Työpaikan puskurikämpän, opiskelija-asuntolan, hostellin ja pomon edustuslukaalin jälkeen oon löytänyt itseni perivenäläisestä kommunalkasta. Telkkari on päällä koko ajan (parhaillaan sieltä tulee dokkari Vladimir Vysotskista), nurkissa on babushkan säilömiä marjoja, keittiön pöydällä on kämppiksen kotimanikyyrisetti ja jaloissa pyörii kaksi kadulta löytynyttä kissaa. Kämppä on perusvenäläinen, eli vähän rempallaan mutta perussiisti. Kämppiksinä on kissojen lisäksi kaksi venäläistä tyttöä, joista toinen, Ksenia, on toimittaja itäisestä Siperian Krasnojarskista ja toista, Natashaa, en on vielä tavannut, sillä se rakentaa kaasuputkea Turkemenistanissa kolme viikkoa kuukaudesta. Kyllä, kaveri on Gazpromin leivissä ja kaiketi jonkinlaisena insinöörinä siellä.

Kissojen nimiä en muista, mutta oon nimennyt ne loogisesti Valkoiseksi kissaksi ja Mustaksi kissaksi. Ensimmäisinä päivinä meillä meni kisujen kanssa sukset aika pahasti ristiin. Ne seuras mua vessaan, suihkuun, keittiöön, keittön pöydälle mun leipien päälle ja niin edelleen. Tilanne kulminoitu, kun yhtenä aamuna Valkoinen kissa kaatoi kupillisen teetä mun paljaalle reidelle. Kiehuva vesi tuntuu aina yhtä mukavalta iholta, joten oli lähellä ettei kissa lentänyt päin seinää. Nyt ollaan totuttu toisiimme ja ne jättää mut enemmän rauhaan ja pitää mulle seuraa silloin kuin sitä kaipaan, esimerkiski sohvalla lepäillessä. Onhan ne nyt ihan pirun söpöjä kun ne kehrää kasassa mun jalkojen juuressa. Musta on puolivuotias ja Valkoinen on parivuotias ja ilmeisesti molemmat on haettu jostain kadulta. Musta oli kuulemma vaan pariviikkoinen kun Ksenia löysi sen avuttomana pihalta. Pakkohan sellainen söpöläinen on ottaa mukaan!


Oon asunut nyt viikon täällä Prospekt Miran metroaseman kupeessa, mutta vasta nyt viikonloppuna ehdin käydä pyörimässä lähiaseuduilla. Löysin jo suutarin, jonne talvisaappaat meni vetoketjunvaihtoon ja pari mukavaa kuppilaa. Minuutin päässä on hyvä kauppa ja kasa kiskoja, joista saa kaikkea jäätelöstä burritoihin. Yhden kiskan mies tunnistaa mut jo, kun käyn ostamassa siltä vettä. Tällä viikolla kotiutuminen on aktiivisen sosiaalielämän vuoksi venynyt aina myöhäisiltaan ja yhtenä iltana kiskanmies kyselikin silmää vilkuttaen, mitä ihme hommia teen. En ehkä halua tietää, mitä hommia se kuvittelee mun tekevän.
Kämppä sijaitsee loistopaikalla: minuutin päässä metroasemalta mutta sisäpihalla. Vaikka vieressä kulkee Prospekt (=valtakatu) Mira, ei liikenteen melu kantaudu meille saakka. Tästä kulkee pari metrolinjaa suoraan töihin ja niihin keskustan kohteisiin, joihin matkaan useimmiten kivojen kahviloiden perässsä. Sen oon jo oppinut, että Moskovassa metroyhteydet on selviytymisen edellytys. Illalla on vuorossa kotiutumisen viimeinen testi: saunailta uusien venäläisten ja länsimaisten kavereiden kanssa kotikadun banjassa!