Дружба!

Moskovassa on vaikeaa - liki mahdotonta - löytää kämppä, päästä istumaan metrossa, olla hikoilematta kaupan jonossa, olla haisematta tupakalle, välttyä liikenneonnettomuuden näkemiseltä, nähdä uutiset ilman Medvedeviä ja Putinia, ymmärtää Venäjän politiikkaa Pohjois-Kaukasuksella, olla säälimättä bajamajavuoroja myyviä mummoja, urheilla ulkoilmassa, välttyä päivittäiseltä hermoromahdukselta tai päihittää venäläisnaisten ryhdikästä kävelyä. Kavereiden löytäminen sen sijaan on helppoa, suorastaan naurettavan yksinkertaista.

Tällä Venäjän-komennuksella (kuten kaikilla muillakin) päätin olla hengaamatta suomalaisten kanssa. Ekan kuukauden lipsuin tuttuun ja turvalliseen suomalaisseuraan (kuten kaikilla muillakin kerroilla) lähinnä siitä syystä, että täällä olleet kaverit nyt vaan sattuivat olemaan huipputyyppejä. Nyt Tuomas, Saara & co on palanneet Suomeen, eli pystyn oikeasti toteuttamaan tavoitteeni ja tavata suomalaisia vaan töissä.

Askel yksi oli muuttaa venäläiseen kimppakämppään. Natashaa en ole vielä tavannut, mutta Ksenia puhuu mulle urheasti pelkkää venäjää. Jos en jotain ymmärrä, se selittää asian uudestaan eri tavalla. Tähän mennessä olen turvautunut englantiin kotona lähinnä tietokonesanastossa. No, kotihommat siis kunnossa, ei suomalaisia nurkissa.

Eka vähän jännittelin miten löydän paikallisia hengailukavereita, mutta tämäkin ongelma ratkesi kuin itsestään. Olin kuullut jostain epämääräisiä huhuja, että venäläiset on hullun aktiivisia couchsurffareita. Siis eivät pelkästään matkustaessaan halua päästä sun sohvalle nukkuman vaan myös tavata uusia ihmisiä "ihan vain huvikseen". Käsittämätön ajatusmalli suomalaiselle. No, menin sitten kerran ihan vain huvikseen yhteen näistä Moskova-yhteisön tapaamisista. Kohtaamispaikkana oli luistinrata, jonka keskellä oli psykedeelinen joulukuusi ja jossa taustalla soi neukkuiskelmä. Kenttää valaisivat diskovalot, totta kai! Olin eka vähän skeptinen (tietty), mutta parin tunnin ympäriämpäri luistelun jälkeen, olin myyty. Nää tyypithän oli ihan normaaleja, 25-35-vuotiaita, fiksuja (suostuivat puhumaan politiikkaa ja kertomaan härskejä vitsejä, that's all I need) ja kaikenmaalaisia. Oli italialaista, saksalaista, japanilaista ja unkarilaista, mutta valtaosa porukasta oli kuitenkin venäläisiä, joten kielikin pysyi pääosin oikeana. Muutaman tunnin luistelun jälkeen oltiin kaikki ihan ihmisjääpuikkoja, mutta mentiin illan päätteeksi vielä syömään. Tämäkin voi olla harvinaista luksusta venäläisten kavereiden kanssa, sillä ei aina tiedä missä tuloluokissa kukin liikkuu. No, kaikilla oli varaa ainakin kuppiin teetä ja bliniannokseen. Tämä oli pari viikkoa sitten sunnuntaina, ja heti seuraavana perjantaina vuorossa oli Italian dinner (tiedän tiedän, tää kaikki kuulostaa ihan Erasmus-uusinnalta) ja se ilta venähtikin sitten kätevästi aamukuuteen, että pääsi jo aamumetrolla kotiin.

Näiden tutustumissettien jälkeen ei olekaan sitten pitänyt miettiä ohjelmaa arki-illoiksi. Lauantaina oltiin taas klubilla, sunnuntaina olis ollut lautapeli-ilta, maanantaina luistelua, eilen tapasin tyyppejä kahvilassa ja täksi illaksi tuli kutsu leffakerhoon ja jazz-klubille (jäin kotiin siivoamaan kissankarvoja). Ensi kuussa olisi ollut matka Vologdaan, mutta ainoastaan meillä suomalaissuckereilla ei ole vapaata naistenpäivänä 8.3. Eikä maanantaina 7.3. kuten tietty venäläisillä, koska eihän maanantaina ennen pyhää ole järkeä tulla töihin.

Moskova-yhteisössä on muutama kymmenen aktiivista toimijaa, ja eihän ne kaikki ole mun kavereita tai edes tuttuja, mutta olen jo onnistunut vakiinnuttamaan kavereikseni (siis niitä ei pidä enää pakottaa hengaa mun kanssa) pari länkkäriä ja pari venäläistä. Sillä pärjää jo aika pitkälle.